Perheyrityksessä ikäni töissä olleena seuraan sivusta keskustelua työn joustoista, paikallisesta sopimisesta, palkankorotuksista ja sen sellaisista. Siitä miten työelämä muuttuu, miten lisätä mielekkyyttä työpaikalle, miten sitouttaa tekijöitä.
Me pk-yritykset huomaamme tässä myllerryksessä olevamme edelläkävijöitä.
Olemme tietämättämme olleet niitä jo useamman sukupolven ajan. Me tunnemme työntekijämme, heidän perhetilanteensa, vahvuutensa ja heikkoutensa – ja myötäelämme elämäntilanteen muutoksissa. Meille tämä ei ole mitään ihmeellistä, näin ovat vanhempamme ja isovanhempamme toimineet työnantajina jo pitkän aikaa. Tiedämme tämän olevan tehokkuuden ytimessä.
Meillä etätyöt ja työn eri muodot ovat olleet pitkään jo arkipäivää. Kun työntekijän henkilökohtainen tilanne muuttuu, niin yhdessä mietitään miten se sovitellaan työn tekemiseen. Miten palvellaan asiakas muuttuneessa tilanteessa? Taidot ja resurssit sovitellaan päivittäin työn alla oleviin tilauksiin. Korttipakka jaetaan useasti uudelleen, niin että yhteinen tavoite säilyy eli asiakas saadaan palvelluksi.
Meille lakkomaailma on tuntematon. Naamastahan sen jo näkee, jos joku mättää. Jos jokin asia jää työnantajalta huomaamatta, työntekijät kertovat sen suoraan ja keskustelu käydään loppuun; ratkaisu löydetään. Tai aina on löydetty. Työntekijät ymmärtävät, että palkan maksaa asiakas, ei työnantaja. Tarjonnan on vastattava kysyntää. Joustoa on löydyttävä puolin ja toisin, jotta työpaikka kaikilla säilyy. Työntekijät tuovat tietoa kentältä, auttavat ennakoimaan tulevaa ja kehittämään omaa tehokkuuttamme ja asiakaspalvelua.
Tietysti meidän on helppo huudella pienistä yksiköistämme. Ymmärrän, että yksilökohtainen työnjako on vaikeaa kun jaettavana ovat hommat usealle sadalle työntekijälle. Jokaisen perhetarinan kuuleminen vie aikaa, jos alaisia on satoja. Pienet hienosäädöt on helppo tehdä pienessä porukassa. Uskonkin seuraavan työelämätrendin olevan pienet, pk-yritysten lailla toimivat yksiköt. Hoksaamme, että isompi skaala ei aina tarkoita tehokkuuden kasvua. Työelämän portaiden määrä vähenee, asiakaspalvelu on yhä tiukemmin keskiössä. Pienessä porukassa kaikki käärivät hihat yhtäläisin velvollisuuksin.
Pienemmissä, perheyrityksenomaisissa yksiköissä myös esimiehen rooli kevenee. On aikaa paneutua työn suoritukseen. Ollaan lähellä työtä, ymmärretään siihen kuluva aika ja sen eritysvaatimukset. Pystytään perustelemaan asiakkaalle hinta, ja se tavoiteltu laatu. Keksitään miten hinta ja laatu saadaan juuri tietyn asiakkaan resursseja vastaavaksi. Työn tekeminen tehostuu, kun tehtävät jaetaan mahdollisimman pitkälle henkilökohtaisten vahvuuksien mukaan. Työn mielekkyys lisääntyy koko tiimille, nähdään oman työn vaikutus kokonaisuuteen. Organisaatiokaavio muuttuu ympyrän muotoiseksi, jossa keskiössä on asiakas ja sen ympärillä ”duunarit”. Muut tukevat toimintaa ulkoreunalla.
Se jää nähtäväksi toteutuuko tämä pienempi skaala suurten yritysten sisällä vai jakamalla suuret hankinnat yhä pienempiin kokonaisuuksiin, joihin olemassa olevat perheyritykset tai pk-yritykset voivat osallistua. Uskon kuitenkin vahvasti, että pienistä yrityksistä löytyy tulevaisuuden työntekemisen malli ja työhyvinvoinnin peruskivi.
Tarja Oikarinen
Toimitusjohtaja / Disne Oy